VALAJÄRVEN
 SUOJELU-
 YHDISTYS ry
 
Haku

Reijo Oravainen
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys

Valajärven tutkimustulokset vuodelta 2009

Valajärvi sijaitsee Janakkalan kunnassa Kaartjoen vesistöalueella. Järvi on kokoonsa nähden varsin matala, joten kerrosteisuus on varsinkin kesäisin epävakaa. Kokonaissyvyys on noin 14 metriä ja pinta-ala 348 ha. Tilavuudeksi on laskettu 14,7 milj. m3. Alusveden eli alle 8 metrin tilavuus on vain 2,8 milj. m3 (noin 20 % koko tilavuudesta).

Järvelle ominaista on pitkä viipymä. Teoreettinen keskiviipymä on jopa 4,5 vuotta valuma-alueen pinta-alan ollessa noin 13 km2. Valuma-alue on pääasiassa metsää. Peltojen ja soiden osuus on vähäinen. Järveä ympäröi varsin tiheä loma-asutus.

Valajärven veden laatua tutkittiin vuonna 2009 lopputalvella ja -kesällä. Tutkimuksen teki Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys Valajärven suojeluyhdistyksen toimeksiannosta.

Aikaisempien vuosien mittaustulosten perusteella on tehty seuraavia päätelmiä (Janakkalan kunnan järviselvitys):

Valajärven vesi kerrostuu lämpötilan mukaan kerrosteisuuskausina. Päällysvesi on kirkasta ja lähes väritöntä. Veden pH on jokseenkin neutraali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä eikä happamoituminen siten uhkaa järveä.

Loppukesän fosforipitoisuus (13 - 16 µg/l) on lievästi reheville vesille ominainen. Levämäärä (klorofylli a-pitoisuus 4,1 - 5.0 µg/l) on vähäinen ja vastaa lähes luonnontilaisten vesien tasoa (alle 4 µg/l). Alkukesällä 1993 Valajärvessä havaittiin jonkin verran sinilevää, mutta loppukesällä siitä ei kuitenkaan ollut mitään merkkejä.

Valajärven alusvedessä on happiongelmia kesäkerrosteisuuskauden lopulla. Pohjanläheinen vesi oli vuonna 1993 hapetonta ja jopa pelkistynyttä, johon viittaa pohjan selvä rikkivedyn haju. Happikadon seurauksena pohjasedimentin rauta tulee liukoiseen muotoon, ja samalla myös fosforia vapautuu veteen. Vuonna 1993 pohjanläheisen veden fosforipitoisuus oli melko korkea (150 - 240 µg/l). Jos alusveteen keräytyvä fosfori kulkeutuu esim. kovien tuulien myötä tuottavaan kerrokseen, leväkukinnat ovat mahdollisia. Myös silloin kun kesäkerrosteisuus murtuu aikaisin, leväsamennusta voi esiintyä. Näin havaittiin käyvän esim. vuonna 1986, jolloin havaitun sinileväkukinnan valtalaji oli Seppälänlahdesta otetun näytteen perusteella Anabaena circinalis, joka voi muodostaa myrkyllisiä kantoja.

Talviaikana happikatoa ei vuoden 1987 tulosten perusteella esiinny.

Valajärven loppukesän happiongelmat johtunevat luontaisista ominaisuuksista. Kirkkaassa vedessä levien tuotantoa tapahtuu paksussa vesikerroksessa, ja lisäksi Valajärvessä alusveden tilavuus on suhteellisen pien, mikä edesauttaa alusveden happivarastojen loppumista kesäkerrosteisuuden lopulla. Valajärvi on fosforipitoisuuden perusteella kuitenkin luonnontilaisia vesiä vähän rehevämpi, joten myös lievä rehevyys voi osaltaan heikentää järven happitaloutta. Järveen kohdistuva hajakuormitus on peruskartan mukaan vähäistä, sillä peltoa on valuma-alueella vain hieman.

Vedenlaatutulosten perusteella selviä muutossuuntia järven tilassa ei ole havaittavissa. Veden laatu on hyvä. Jatkossa Valajärven veden laatua kannattaa tutkia noin kolmen vuoden välein talvi- ja kesäkerrosteisuuden lopulla.

Talvitulokset 2009

Talvella kerrosteisuus oli normaali. Myöhäinen jäätyminen ja lauha talvi näkyivät keskimääräistä viileämpänä alusvetenä. Tämä seikka parantaa pohjanläheisen veden happipitoisuuksia. Happea olikin vielä lopputalvella hyvin pohjan pinnassakin.

Pintavesi oli kirkasta ja vähäravinteista. Näkösyvyys oli 3,2 - 3,5 metriä. Humusleima oli vähäinen (väri 35 mgPt/l). Alhaiset typpipitoisuudet osoittavat epäsuorasti hajakuormituksen olevan vähäistä. Hygieeninen veden laatu oli moitteeton. Vettä voi juoda sellaisenaan ainakin talvella.

Fosforipitoisuus pysyi talvella hyvin alhaisena pohjallakin veden hapellisuuden ansiosta.

Kesätulokset 2009

Kesällä alusveden tilanne heikkenee talveen verrattuna hapen vähetessä tai loppuessa kokonaan pohjalta. Myös loppukesällä 2009 vesimassa oli kerrostunut ja pohjalla vesi oli viileää (8.0 oC) ja vähähappista. Hapen loppuessa vesi samenee, koska pohjasta vapautuu rautaa. Raudan liuetessa myös fosforia pääsee pohjaveteen. Nousu rajautui aivan pohjan lähelle, sillä 8 metrissä pitoisuusnousua ei todettu. Tuulisissa oloissa fosforia saattaa päästä myös ylempiin vesikerroksiin, jolloin levä saattaa lisääntyä ja jopa sinilevää esiintyä. Mitatut fosforipitoisuudet (170 - 280 µg/l) olivat aikaisempien vuosien vaihteluvälissä.

Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat lievästi rehevän järven tasolla, kuten aikaisempinakin kesinä. Selvää nousevaa trendiä ei tuloksissa ole (vrt. kuvat). Klorofyllipitoisuus oli 12 - 16 µg/l, joka kuvaa lievää rehevyyttä. Vähäinen leväsamennus laski näkösyvyyden välille 2,4 - 2,7 metriä.

Hygieeninen veden laatu oli hyvä, vaikka muutama kolibakteeri havaittiinkin (2 - 5 kpl/dl). Näin vähäisellä esiintymisellä ei ole käytännössä merkitystä.

Seuraavassa on kuvia pintaveden laadun kehityksestä pitemmällä aikavälillä.

Ainoa havaittava muutos on sähkönjohtavuuden eli liuenneiden suolojen lisääntyminen, joka johtuu ympäristön yleisestä nuhraantumisesta. Humusleimassa tai fosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkittävää nousua.

Seuraavassa on esitetty pohjan pinnan fosforipitoisuuksia loppukesällä pitkällä aikavälillä. Kuvien mukaan fosforitaso on ollut 2000-luvulla korkeampi kuin aikaisempina vuosina, mikä voisi olla lievä osoitus pohjan tilan vähittäisestä heikkenemisestä. Mihinkään suureen huoleen ei liene aihetta, mutta tilanteen kehitystä on hyvä seurata 3 - 5 vuoden välein, tai jos havaitaan muutoksia järven tilassa.

Pitkästä viipymästä johtuva heikko kuormituksen sietokyky ja pohjan heikot happiolot nykyiselläkin kuormitustasolla ovat syitä, jotka vaativa kiinnittämään erityistä huomiota kaikkiin seikkoihin, joilla ravinnevalumat Valajärveen voidaan pitää kurissa tai vähentää niitä.

 

© 2007-2017 Valajärven suojeluyhdistys