VALAJÄRVEN
 SUOJELU-
 YHDISTYS ry
 
Haku

Urho Koskinen
Kesäkuu 1982

Valajärven suojeluyhdistys r.y:n 10-vuotistaipaleelta 1972-82

Vesiensuojelu vesilain mukaan

Vesiensuojelu käsitteenä, saatikka käytännön toteutuksena ei ole kovinkaan vanha Suomessa. Ratkaisevaksi vuosiluvuksi voidaan kirjoittaa 1970 eli vuosi, jolloin vesihallitus perustettiin. Vesiensuojelua koskevia lakeja ja asetuksia oli annettu jo 1960-luvun alkuvuosina. Vesihallitukseen keskitetyn toiminnan avulla saatettiin kaikki vesistöjä kuormittava vesilain tuntema toiminta luvanvaraiseksi. Teollisuus, asutuskeskukset ja vesistöjen rakentaminen saivat luvan myötä ehdot, joiden avulla pyritään vesistöjen muuttuminen estämään ja käyttöarvo turvaamaan.

Pienehköt järvialtaat

Vesilain tulkinta ja viranomaisvalvonta jättävät ehkä ymmärrettävästikin aukon pienten, sellaisten vesistöjen suojeluun, joiden tilaan ei em. kuormitustekijöillä ole vaikutusta. Tällaisia kohteita ovat mm. Valajärven kaltaiset pienehköt järvialtaat. Niiden tilaan, kehitykseen ja käyttökelpoisuuteen vaikuttaa useimmiten ns. hajakuormitus, jonka aiheuttaja on yksityinen ihminen, loma-asukas, maanviljelijä, metsänhoitaja jne. joko yksin tai yhdessä muiden samanlaisten kanssa.

Janakkalan kunnan suorittamat tutkimukset

Janakkalan kunta oli merkinnyt vuoden 1969 talousarvioon varoja järvien vesistötutkimuksia varten. Näistä varoista terveyslautakunta varasi määrärahan myös Valajärven perustutkimusta varten v. 1970. Tutkimuksen suoritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry joka perustamisestaan, vuodesta 1961, lähtien oli suorittanut monenlaisia alueensa vesistön vedenlaatua käsittäviä tutkimuksia, vesistön tarkkailua ja perusselvityksiä ym”.

Tutkimustulos osoitti, että Valajärven kasviravinteiden runsas esiintyminen tulee aiheuttamaan järven rehevöitysasteen kohoamista.

Seuraavana vuonna Janakkalan kunnan tilaama tutkimus osoitti, että järven rehevöitymisaste on selvästi kohonnut ja että tilanteen kehitystä on pidettävä huolestuttavana ja nykytilaa jätevesikuormituksen vaikutuksesta likaantumista osoittavana. Valajärven arvo virkistysalueena on jo jossain määrin vähentynyt ja kehityssuunnan huomioiden tullee alueen käyttökelpoisuusaste virkistysalueena tuntuvasti alenemaan, kuten tutkimustuloksissa jälleen mainitaan.

Valajärven vesiensuojelu oli näiden tutkimustulosten perusteella havaittu tarpeelliseksi.

Valmistelut suojeluyhdistyksen perustamiseksi

Tutkimustulokset tulivat Valajärven ranta-asukkaiden tietoisuuteen lehdistön välityksellä sekä Janakkalan terveystarkastaja Paavo Kekin kertomana, kun hän suoritti kesäasuntojen viemäröinti- ja käymälätilanteen tarkastuksia. Oli luonnollista, että asukkaiden kesken syntyi keskustelua järven vesiensuojelun tarpeellisuudesta ja hoitamisesta.

Helmikuun 3. päivänä 1972 kokoontui Tervakoskella ryhmä Valajärven ympäristön maanviljelijöitä ja ranta-asukkaita keskustelemaan ja tekemään ehdotuksia tarvittavista toimenpiteistä Valajärven vesiensuojelun toteuttamiseksi. Ehdotukseksi tuli perustaa Valajärven suojeluyhdistys. Asetettiin työryhmä Urho Koskinen, Altti Valajärvi, Kalevi Sauvala, Timo Määttänen ja Olavi Tamminen valmistelemaan yhdistyksen perustamistoimenpiteitä, yhdistyksen sääntöjä sekä tarkempaa toimintaohjelmaa. Työryhmä kutsui kokoukseensa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusassistentti Ami Solin’in selostamaan suojelutoimenpiteitä. Perustettavan yhdistyksen sääntöehdotus laadittiin. Työryhmä totesi rantahuviloiden määrän olevan 122, kun suositusten mukainen määrä olisi 87 huvilaa eli yksi huvila neljää vesihehtaaria kohden.

Suojeluyhdistyksen perustaminen

Valajärven suojeluyhdistyksen perustava kokous pidettiin kesäkuun 3. päivänä 1972 Vähikkälän maamiesseuran talossa. Kokoukseen osallistui 64 Valajärven rannan maan- ja huvilanomistajaa.

Tutkimusassistentti Ami Solin piti alustuksen vesiensuojelusta yleensä ja erityisesti Valajärven näkökulmasta.

Kokouksessa päätettiin suojeluyhdistys perustaa, hyväksyttiin säännöt ja päätettiin yhdistys merkitä yhdistysrekisteriin Valajärven suojeluyhdistys ry –nimisenä. Niinikään vahvistettiin yhdistyksen talousarvio sekä valittiin yhdistyksen johtokuntaan jäsenet sekä tilintarkastajat.

Kokouksessa tuotiin esiin monia vesiensuojelun kysymyksiä ja annettiin evästyksiä uudelle johtokunnalle. Innostus yhdistyksen toimintaperiaatteiden toteuttamiseen oli erityisen rohkaisevaa ja rakentavaa, mikä merkitsi sitä, että vesiensuojeluajatuksen iskostaminen ranta-asukkaisiin oli tapahtunut oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.

Oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen säännöt 9.5.1973. Sääntöihin tehtiin rekisteriviranomaisten esittämiä vähäisiä korjauksia ja muutoksia.

Suojeluyhdistyksen tarkoitus

Sääntöjensä 3 §:n mukaan suojeluyhdistyksen tarkoituksena on vaalia vesiensuojelullisia tarkoitusperiä jäsenistönsä ja toimialueensa piirissä.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys mm. kokoaa saatavissa olevia tietoja järven tilasta ja kaikista siihen vaikuttavista tekijöistä sekä teettää tutkimuksia em. seikkojen selville saamiseksi. Yhdistys harjoittaa sekä suullista että kirjallista valistus- ja neuvontatoimintaa järjestämällä kokouksia ja esitelmätilaisuuksia sekä edesauttamalla soveltuvan tietouden ja valistuksen levittämistä toimintapiirissään. yhteydenpito vesiensuojeluviranomaisiin kuuluu yhdistyksen tehtäviin.

Suojeluyhdistyksen säännöissä mainittujen tehtävien lisäksi vuosien mittaan on tullut monenlaisia vesiensuojeluun liittyviä käytännön kysymyksiä hoidettavaksi.

Kun Valajärven ympäristössä ei ole teollisuuslaitoksia, eikä asutuskeskuksia, ei näillä kuormitustekijöillä Valajärven vesiensuojelussa ole laisinkaan merkitystä. Maa- ja metsätaloudenkin kuormittava vaikutus on vähäinen. Sen vuoksi kaikki vesiensuojelutoimenpiteet olikin kohdistettava ranta-asukkaisiin sekä ulkopuolisiin vesi- ja virkistysalueen käyttäjiin.

Keskisyvyydeltään matalan järven valuma-alue on varsin vähäinen. Järvi saa veden pääasiassa sade- ja pohjavedestä. Järven sietokykyä ja kalakannan säilyttämistä ajatellen vedenpinnan kesäaikaisten korkeuksien nostaminen olisi myönteiseen kehitykseen vaikuttava tekijä.

Valajärven tilan seuranta

Yhdistyksen tärkein tehtävä on ollut Valajärven tilan jatkuva seuranta. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on koko kymmenvuotiskauden suorittanut veden laadun tutkimukset. Aina vuoteen 1977 saakka tehtiin tutkimukset vuosittain sekä talvella että kesällä. Kun veden laadussa ei tapahtunut huomattavia vaihteluja, luovuttiin tutkijain ehdotuksesta talvitutkimusten suorittamisesta.

Vuoden 1981 kesätutkimus osoittaa, että veden laadun kehityksessä vv. 1976-81 on tapahtunut lievää muutosta heikompaan suuntaan, mikä näkyy happivajauksen kasvuna alusvedessä. Kynnys sijaitsi n. 7 metrin syvyystasolla. Päällysveden tila oli nytkin hyvä ja fosforipitoisuus alhainen.

Tutkimustulokset osoittavat, että veden laatu alkuvuosien jälkeen saavutti hyväksyttävän tason niiden toimenpiteiden avulla, joita suojeluyhdistys suositteli jäsenistölleen, joka kiitettävän tarkoin on ohjeita noudattanut.

Vesiolosuhteiden vaihteluilla on veden laatuun oma merkityksensä. Vähävetinen kesä 1975 esimerkiksi aiheutti virtaamien alentumisen minimiinsä. Tämä puolestaan johti epäedulliseen veden laimennussuhteeseen. Heikko vesivuosi toi korostetusti esiin jätevesien vaikutukset. Vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkuutta ja riittävyyttä joudutaankin tarkastelemaan nimenomaan vähävetisiä vuosia ajatellen.

Tervakoski Oy:n kemian laboratorion toimesta suoritettiin v. 1975 talvitutkimus vesianalyyseineen. Lahden kaupungin elintarvikelaboratorio suoritti v. 1980 levätutkimuksen Valajärven sinileväesiintymän vuoksi.

Kymmenvuotisten vesiensuojelutoimenpiteiden tuloksena on todettava, että Valajärveä voidaan edelleenkin pitää erittäin karuna, kirkasvetisenä, vain lievästi humuspitoisena, virkistyskäytön kannalta hyvänä järvenä. Veden hygieeninen laatu on tutkimustulosten mukaan jatkuvasti ollut hyvä.

Valistus- ja neuvontatoiminta

Välittömästi suojeluyhdistyksen perustamisen jälkeen ryhdyttiin ranta-asukkaiden valistustoimintaa toteuttamaan. Asukkaille jaettiin esitteitä ja ohjeita, jotka käsittelivät pyykin pesua järvessä, synteettisten pesuaineiden käyttöä, jätteiden heittoa järveen, käymälä- ja jätevesien laskemista järveen, josta terveystarkastajakin oli ohjeita antanut.

Rannoille johtavien teiden varsille pystytettiin vesiensuojelua esittäviä tauluja.

Kalastuskuntien kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuen asetettiin suojeluyhdistyksen toimesta rannoille kieltotauluja, joissa autojen ja pyykin pesu kiellettiin.

Jäsenistölle annettiin vesiensuojelutietoutta vuosittain jaetuissa yhdistyksen vuosikertomuksissa ja niitä seuranneissa tutkimustuloksissa, esitteissä ja yhdistyksen omissa tiedonannoissa. Yhdistyksen vuosikokouksissa on jäsenistölle kerrottu erilaisista järven suojeluun liittyvistä asioista.

Suojeluyhdistyksen johtokunnan jäsenet ja varajäsenet on vuosikokouksissa pyritty valitsemaan eri puolilta järveä. Tällöin on jäsenen hoidettavaksi muodostunut ”reviiri”, jossa hän on voinut antaa kaikille alueensa asukkaille tietoa ja valistusta vesiensuojelusta. Yhteys yhdistyksen hallinnosta on näin siirtynyt käytännön kenttään.

1970-luvun alkupuolella tapahtui maamme lehdistössä melkoisesti yleistä elinympäristömme hoitoa käsittelevää tiedon ja valistuksen jakamista myös ranta-asukkaiden piiriin. Eräät järjestöt, kuten Nuorkauppakamarit, ottivat teemavuotensa ohjelmaan ympäristön hoidon. Näissä merkeissä Riihimäen Nuorkauppakamari järjesti neuvonta-autossa tapahtuneen esittelyn Valajärvellä kesällä 1973.

Veden pinnan korkeus

Helsingin vesipiiri suoritti yhdistyksen pyynnöstä v. 1974 valajärven vedenpinnan korkeuden mittauksen ja tällöin merkittiin keskiveden pinnaksi 111,72 cm. Veden pinna vaihteluja on jatkuvasti seurattu kahdeksan vuoden ajan. Mittauksista on laadittu vuosilta 1974-81 käyrästö, joka osoittaa viikoittaisten ylä-, keski- ja alaveden keskikorkeuden. Veden pinnan vaihtelut Valajärvessä ovat kokonaisuutena ottaen vähäiset, ylä- ja alaveden maximiero on näinä vuosina ollut vain 45 cm.

Helsingin maanviljelysinsinööripiirin hydrologisen toimiston laatiman syvyyskartan mukaan on Valajärven keskisyvyys n. 2,0 m. Järven pinta-ala on 3,47 km2. Järvi sijaitsee Tammelan ylängön itäreunalla Janakkalan ja Rengon kuntien alueella.

Suojeluyhdistystä perustettaessa heräsi keskustelu Valajärven vedenpinnan säännöstelymahdollisuuksista. Helsingin vesipiirin edustajien kanssa v. 1974-77 käydyt maastotutkimukset ja neuvottelut osoittivat, että Ollanojan patoaminen veden pinnan säännöstelyä varten ei vesilain mukaan ole ilman vesioikeuden lupaa toteutettavissa jakokuntien yhteisten vesialueitten osakastilojen runsauden vuoksi.

Keskustelu veden pinnan mahdollisesta säännöstelystä ja padon rakentamisesta jatkui seuraavinakin vuosina, koska matalan järven vesimäärillä on olennainen merkitys järven veden laadun säilyttämisessä.

Yhteistoiminta kalastuskuntien kanssa

Yhteistoiminta Valajärvellä toimivien kalastuskuntien kanssa alkoi suojeluyhdistyksen perustamisesta lähtien. Suojeluyhdistyksen johtokuntaan valittiin kalastuskuntien hallinnossa toimivia henkilöitä. Yhdistys on viime vuosina tukenut kalastuskuntia kalanistutuksiin luovutetuilla avustuksilla.

Järven alueella toimiville kolmelle kalastuskunnalle esitettiin toivomus niiden yhteistoiminnasta mm. kalastonhoitosuunnitelman laadinnassa sekä yhtenäisestä informaatiosta ranta-asukkaille.

Vuoden 1981 aikana havaittiin Valajärvessä vaurioituneita ja kuolleita kaloja. Kalastuskunnille tiedotettiin asiasta sekä lähetettiin näytteitä Riihimäen Seudun kansanterveystyön Kuntainliiton elintarvikelaboratorioon, joka toimitti näytteet Valtion eläinlääketieteelliselle tutkimuslaitokselle. Tutkimustulos osoitti taudin olevan vesihomebakteeri-infektion.

Villiminkkien ja lokkien runsaasta esiintymisestä tiedotettiin kalastuskunnille.

Veneilyhaitat

Suojeluyhdistyksen toiminnan alkuvuosina kiinnitettiin huomiota moottoriveneiden aiheuttamiin haittatekijöihin. Keskusteltiin luonnonrauhan häiritsemisestä, mahdollisista öljyvahingoista.

Keskustelut ranta-asukkaiden kanssa ovat johtaneet varsin myönteiseen tulokseen. Moottoriveneily järvellä on asiallisesti vähentynyt, melkeinpä loppunutkin.

Aloitteita

Janakkalan kunnan urheilulautakunnalle osoitetussa kirjeessä kiinnitettiin huomiota kunnan käytössä olevan Sauvalan uima-alueen siisteyteen ja yhteisten uimarantojen käyttöohjeiden tarpeellisuuteen.

Janakkalan ja Rengon kuntien terveystarkastajia pyydettiin kiinnittämään kunnissa sijaitsevien ranta-alueiden siisteyteen huomiota. Vastaavansisältöinen kirje lähetettiin myös Tervakoski Oy:lle.

Jätehuollon järjestäminen ranta-alueilla on ollut keskustelun aiheena. Eräillä alueilla onkin päästy keskitettyyn jätehuoltoon.

Talous

Suojeluyhdistyksen tulot muodostuvat jäseniltä yhdistyksen sääntöjen mukaisesti vuosikokouksen päättämistä jäsen- ja liittymismaksuista. Perusyksikkömaksu oli ensimmäisenä toimintavuonna mk 5:- ja seuraavana vuonna mk 10:-. Vuodesta 1977 lähtien on jäsenmaksu ollut mk 15:- perusyksiköltä.

Menojen pääosa on muodostunut tilatuista vesitutkimuksista sekä kalaistutuksiin annetuista avustuksista.

Yhdistyksen taloutta voidaan pitää vakaana, normaaliseen vesiensuojelutoimintaan riittävänä.

Jäsenistö, johtokunta ja tilintarkastajat

Jäsenmäärä oli ensimmäisenä toimintavuonna 1973 102 ja nyt päättyneen tilikauden lopussa 128. Jäsenmäärä näyttää pysyneen koko kauden 125 jäsenen tienoilla. Seutukaavaliiton selvitysten mukaan rantahuviloita 1980 oli 138. Kun samalla omistajalla saattaa olla kaksi huvilaa, voidaan sanoa jäsenistön kattavan melko tarkoin koko ranta-asukaskunnan.

Suojeluyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana on kuluneen kymmenvuotiskauden 1972-1982 on toiminut Urho Koskinen. Koko ajan on varapuheenjohtajana toiminut Kalevi Sauvala ja varsinaisena jäsenenä Altti Valajärvi. Varsinaisina jäseninä ovat toimineet Paavo Oinaala 1972-79, Timo Määttänen 1972-79, Olavi Forsten 1973-81, Reino Sarin 1972, Tom Trogen 1972-81, Tapio Paukola 1981. Varajäseninä ovat toimineet Matti Valaja koko ajan, Unto Antila 1972-75, Nils Lundqvist 1972-80, Arvi Sarviharju 1972-74, Martti Sipilä 1976-80, Tapani Yrjönen 1977-81, Paavo Oinaala 1980-81, Vilho Tuomi 1981, Matti Nurminen 1980-81.

Johtokunnan sihteerinä ovat toimineet Olavi Tamminen 1972-74, Kauko Tuomola 1975-80 ja Tapio Paukola 1981.

Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet koko ajan Tapani Paananen ja Matti Turunen sekä varatilintarkastajina Kauko Tuomola 1972-74, Matti Latomäki koko ajan ja Esko Pörhölä 1975-81.

Seutu- ja muuta suunnittelua

Kanta-Hämeen Seutukaavaliiton tutkimuksissa on jatkuvasti esitetty Valajärven aluetta koskevia suunnitelmia. Kun näillä saattaa Valajärven tulen käytön ja loma-asumismukavuuden kannalta olla merkitystä, on seuraavassa selostettu v. 1980 laadittua Kanta-Hämeen Seutukaavan kokonaissuunnitelmaa.

Valajärven ympäristö on virkistyksen kannalta merkittävää aluetta. Tämä maa- ja metsätalousvaltainen alue on tarkoitettu erityisesti ulkoilun ja ympäristönsuojelun huomioonottavan maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Tällaisin merkinnöin on kartassa mainittu Valajärven itä- ja pohjoispuolen metsäalueita.

Ulkoilureittejä maakunnallista retkeilyä varten sekä uimarantoja kyläkuntien asukkaiden yhteiseen käyttöön on karttaan merkitty runsaanlaisesti.

Maakunnallisina maisemansuojelualueina mainitaan Lukkojenmaa ja Piikakivenharju.

Valajärvi sijaitsee huomattavien pohjavesialueiden välissä. Kyöstilän harjun pohjavesiesiintymä on suunnitelmissa varattu Tervakosken yhdyskunnan tuleville pohjavesihankinnoille.

Ranta-kaavan laatimista Valajärven ranta-alueille ei lääninhallitus pitäne tarpeellisena, sillä rannat on jo melko täyteen rakennettu omarantaista loma-asutusta.

Janakkalan, Rengon ja Riihimäen kunnat ovat ostaneet melkoisia ranta-alueita Valajärveltä. Mitkä alueiden käyttösuunnitelmat ovat ja milloin ne toteutetaan, eivät ole tiedossa. Joka tapauksessa kuntien rakennus- ja terveysviranomaiset joutuvat asettamaan melkoisia vesiensuojelua turvaavia ehtoja käyttö- ja rakennuslupia myöntäessään.

Toiminnan tulokset

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tutkimusassistentti Ami Solin kirjoittaa 17.5.1982 seuraavasti:

Tarkastelemalla nyt 10 vuoden tutkimusaineistoa Valajärvestä voidaan niistä yksiselitteisesti todeta suojeluyhdistyksen saavuttaneen tavoitteensa. Valajärvi on säilynyt lähes muuttumattomana. Se on lähellä luonnontilaa ja yleisen luokittelun mukaan Valajärvi täyttää vaativan virkistyskäytön edellytykset. Siinä on kehitysmalli, jota saa eteläisen Suomen järviltä todella etsiä.

Hän jatkaa:

Mikään ei liene niin hyvä, ettei sitä voisi aina parantaa. Uskon, että valajärveläiset ovat tyytyväisiä järvensä säilymiseen nykyisellään ja se olkoon päällimmäinen tavoite myös yhdistyksen vastaisessa toiminnassa. Hyvään virkistysjärveen kuuluu myös monipuolinen ja erityisesti urheilukalastajaa kiehtova kalasto. Käsitykseni mukaan voisi Valajärven suojeluyhdistys ottaa ohjelmaansa esim. yhdessä kalastuskunnan kanssa järven kalaston hoidon ja kehittämisen.

Hyvien tulosten saavuttaminen suojeluyhdistyksemme työssä on seurausta jäsenkuntamme omaksumasta oikeasta ajattelutavasta. Valajärveläiset ovat osallistuneet jokamiehen vesiensuojelutyöhön kiitettävällä tavalla ja niin on järvemme säilynyt hyvänä virkistyskäytön järvenä.

 

© 2007-2017 Valajärven suojeluyhdistys